Kylläpä tähän päivään mahtui fiiliksiä, oli ihanaa aamulla kun mies toi Maraboun Hjärtan-suklaata aamukahvien lisäksi, tyttö oli hyvällä tuulella ja saatiin jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Päivää vain varjosti yläkerta, jota kohtaan olen ehtinyt ikävä kyllä kehittämään hyvin negatiivisia tunteita ennestään :/

Joskus on sellainen olo että mua ja Jarkkoa pidetään outoina. Hyvin mahdollista että ollaankin, mutta ollaanpahan sitten onnellisia kummajaisia.

Tässä esimerkki kommunikoinnista. Halusin että herra herättää mut aamulla tekemään voileipää mitä en yöllä jaksanut tehdä. En mä sit herännyt vaikka toinen yrittikin, joten ovessa odotti magneeteista kasattu vastaus.

 

 

Tänään sitten siivottiin parveke. Kiitos yläkerran naapurille poimin partsilta puoliksi palaneita kessuja, oli niistä sentään yksi poltettu loppuunkin asti. Mitäs jos meillä olisi ollut vaikka matto parvekkeella? Kivan kuiva keli ja yläkerta päättää pudottaa tupakkansa meidän parvekkeelle... (juu tiedän, tuskin hän tahallaan niitä roskiaan nakkelee, taijan jossain vaiheessa käydä ystävällisesti huomauttamassa että siirtää tuhkiksensa parempaan paikkaan).

Luulin että ärsytys olisi noussut tuosta jo huippuunsa. Keräsin muunkin pienen paperiroskan mitä löysin ja hain imurin millä vedin kuusenneulaset. En ala yläkerran takia hankkimaan mitään kihveliä. Yllätys oli iloinen kun imuri veti JOTAIN sisuksiinsa. Suurimpana aarteena löydettiin tytön kanssa rikkoutuneen olutpullon palasia. Tässä vaiheessa käämi alkoi palaa… ikävä kyllä olen niin arka tyttönen ettei mulla ollut pokkaa painella ylös räyhäämään että tulkoot rouva itte siivoomaan sotkunsa meidän parvekkeelta.

Kun parveke oli siisti, yläkerta tuli tupakalle ja Aden ja mun piknik siirtyi, kunnes ulkona taas passasi olla. Tähän väliin oikeasti toivon että joku valtaapitävä henkilö kieltää lailla parveketupakoinnin. On se kumma kun sähkögrillillä ei saa grillata käryjen vuoksi mutta polttaa saa, kumpihan se naapureita häirittee enemmän…

Anyway, päästiin sitten viimein pienelle eväsretkelle ja ehdittiin leikkiäkin tovi ennen kuin piti taas evakoitua sisätiloihin… Eikä tuo parvekejuttu suinkaan pilannut päivääni, suorastaan yllätyin miten onnistuin ärsyyntymään jostain noin pienestä niin paljon :)

 

 

Mun pieni mummopää on ihan paras! <3

 

Ja huomisesta, tänä yönä ei varmaan paljoa nukuta. On kuin jouluaaton, synttärien, juhannuksen, vapun ja kiitospäivän odotusfiilis olisi kasautunut yhdelle päivälle!